Miksi en vain kirjoittaisi? Sitä olen kysellyt itseltäni pitkään. Ehkä nyt onnistun. Liian usein asiat pyörivät päässä epäselvinä mietteinä, jäsentelyä vaille valmiina ideoina. Kirjoittaminen on parasta terapiaa, mitä tiedän. Blogin pitäminen lisää tuohon kirjoittamisen harmoniaan oman pienen mausteensa. Kai minussakin asuu pieni itsensäpaljastaja, joka kaipaa huomiota.
Elän tavallista elämää. Nuoruuden urpoilut ovat vaihtuneet melko tasaiseen parisuhde-elämään. Loistokkaat urahaaveet törmäsivät seinään ja löysin itseni pienipalkkaisesta asiakaspalvelutyöstä, yllätyksekseni iloisena ja motivoituneena.
Joskus menee hermo. Toisinaan naurattaa. On vaate- ja tukkakriisiä, pee äm ässää, yleistä vitutusta, ihmetystä ja onnea. Pään sisäistä sanojen helinää.
-Helis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti